Saunakoski

Saunakos­ki oli lyhyt ja kiivasvir­tainen, noin 150 metrin mit­tainen kos­ki, Sen pudo­tusko­rkeus oli 2,8m.
Saunakosken ran­nal­la sijait­si Palokin kansak­oulu. Kosken ranta toi­mi koul­u­lais­ten leikkipaikkana.

Vuon­na 1915 ote­tus­sa kuvas­sa keskel­lä vasem­mal­la Saunakosken myl­ly ja sen etupuolel­la sarkatamp­pi (korkea raken­nus).
Oikeal­la takana kokon­aan näkyvä maalat­tu raken­nus on tamp­pari Ville Heikkisen asun­to.

Kos­ka myl­lyyn ja sarkatamp­pi­in halut­ti­in mah­dol­lisim­man suuri teho, oli Saunakos­ki tähän aikaan padot­tu ainakin osit­tain, mah­dol­lis­es­ti läh­es kokon­aan. Muuan nim­imerk­ki “Ukko” (toden­näköis­es­ti Ylä-Kallioisen myl­lyn perus­ta­ja Heik­ki Hiltunen) kir­joit­ti näistä seikoista huolestuneena Savon Sanomis­sa 28.10.1914. Kir­joit­ta­jan mukaan pato esti kalo­jen liikku­misen Saunakosken yläpuolelle. Padon lisäk­si kudulle nou­se­vien lohien uhkana oli­vat koskel­la väi­jyvät tuu­las­ta­jat. Liekö sit­ten kir­joituk­sen joh­dos­ta patoa puret­tu, kun jo 1918 maini­taan Saunakosken pauhan­neen kuo­huten ja vaah­toa pärskytellen. Ainakin ylem­mässä kuvas­sa pados­sa näyt­täisi ole­van aukko ja vir­tauskin melkoinen.
   “Ukon” kir­joituk­ses­sa tuo­daan esille pato­hanke sähkön­tuot­tamisek­si Hack­man Oy:n omis­ta­man Out­okum­mun Kuusjär­ven kuparikai­vok­sen sähkön­tarpeisi­in. Tämä pato olisi nos­tanut veden Koski­jär­ven tasolle, jol­loin ylem­mät kos­ket Ala-Kalliois­es­ta ylöspäin oli­si­vat jääneet vapaik­si. Tästä pato­hankkeesta kuitenkin luovut­ti­in.

Tässä 1920-luvul­la ote­tus­sa kuvas­sa ovat samat raken­nuk­set kuin ylem­mässä kuvas­sa, mut­ta alavir­ran puolelta kuvat­tuna.
Lisäk­si taustal­la näkyy Palokin uusi kansak­oulu.​

Kuo­pi­on Urheilukalas­ta­jain Yhdis­tyk­sen omis­ta­ma, lohisaali­in antoisana pysyt­tämiseen ja lohikan­nan vahvis­tamiseen tähtäävä Palokin kalan­mädin hau­to­mo (alaku­va) aloit­ti toim­intansa Saunakosken töyrääl­lä vuon­na 1929. Saunakosken niskalta hau­to­moon johdet­ti­in 100 metrin mit­tainen, halka­isi­jal­taan noin neljän tuuman pak­suinen rauta­put­ki, jon­ka avul­la hau­tomon sisälle saati­in muo­dostet­tu kah­den metrin korkuinen vesiputous haudon­ta-altaiden veden hapet­tamista tur­vaa­maan. Koul­u­laiset sai­vat käy­dä tutus­tu­mas­sa hau­tomon toim­intaan luon­non­tiedon tun­nil­la.

Kos­ket oli­vat lohikaloille elinympäristönä eri­no­maiset. Kuo­pi­on Urheilukalas­ta­jain Yhdis­tys teki koski­in sään­nöl­lisiä kalais­tu­tuk­sia ja saali­itkin oli­vat sen mukaisia. Saunakoskel­la kalastelun ain­ut­laa­tu­isu­ud­es­ta saa hyvän käsi­tyk­sen Veikko Turusen ja kalakaverin yöl­lis­es­tä uis­telureis­sus­ta. Kaveruk­sil­la oli Kuo­pi­on kala­her­ro­jen vene “lainas­sa”, mis­tä johtuen aamun val­jetes­sa suoritet­ti­in kerkeä pois­tu­mi­nen rantapöpe­likön suun­taan.

Saunakos­keen liit­tyy eräs tosi­ta­ri­na, joka ansait­see tul­la tässä yhtey­dessä ker­ro­tuk­si. Eero Kauha­nen, haus­ka kylänkiertäjä ja hie­man yksinker­tainen horisi­ja, joka yleis­es­ti tun­net­ti­in nimel­lä Ere, oli saa­punut Lev­on­mä­keen. Siel­lä oli meneil­lään miesten juo­makestit, kotitekoista tietenkin. Vuosi oli 1945, Ere 20-vuo­tias ja voimain­sa tun­nos­sa. Oli otet­tu voima­juo­maa ja joku oli alka­nut puhu­maan pajalle kor­jat­tavak­si vietävästä vältistä eli hevosve­tois­es­ta kään­töauras­ta ja valitel­lut sitä perin raskaak­si kapis­tuk­sek­si. Tähän Ere oli tokaissut: “Sese muuten liikah­taa!”
   Vält­ti syli­in ja puoli­juok­sua kohti Honkalahtea. Erel­lä oli tarkoituk­se­na kan­taen ja välil­lä vetäen raa­ha­ta vält­ti ranto­ja pitkin Nikin­pa­jaan Hap­atoslam­men ran­nalle, noin kuu­den kilo­metrin päähän Lev­on­mäestä.
   Kolme kilo­metriä vem­painta kiskot­tuaan mies saa­pui lopen puh­ki rääkkäy­tyneenä Koivu­vir­ran rantaan. Matkaa oli vielä toinen moko­ma edessä. Vält­ti olisi saata­va per­ille ja sit­ten kiireesti takaisin Lev­on­mä­keen juh­li­maan, oli­han tiedos­sa sitä kotitekoista.
   Mah­toi Koivu­vir­ran var­relta löy­tynyt soutu­vene tun­tua pelas­tuk­selta! Ere itse ker­toi aina reis­suaan muis­tel­lessaan veneen olleen niin kiero, että yksi airo riit­ti suo­raan soutamiseen. Niin­pä hän, vain toiselta puolelta meloen, oli tyy­tyväisenä men­nä öllötel­lyt myötävir­taan, oli­han vältin vien­ti nyt melko lail­la helpom­paa.
   Erel­lä oli tarkoi­tus rantau­tua Saunakosken niskalle, jos­ta jatkaa vält­tiä ranto­ja myöten retu­ut­taen pajan suun­taan. Mut­ta kuinkas kävikään: kiero vene, epä­vakaa lasti ja kosken­niskan uhkarohkea läh­estymi­nen pää­sivät yllät­tämään. Vene tem­pau­tui kosken nielu­un ja pyöri holtit­tomasti kivi­in paukkaen. Ere tart­tui hädis­sään vält­ti­in, loikkasi veneestä ja kuin ihmeen kau­pal­la pää­tyi rantakiville rakkine mukanaan. Vene jatkoi matkaansa koskea alas. Suori­tus oli ollut hen­gen­vaar­alli­nen. 
   “Kyl­lä säikäyt­ti, sil­imätkii oli kuin nar­rat­ul­la sam­makol­la”, tiede­tään tuon urhean kosken­lask­i­jan sanoneen tapauk­sen jäl­keen.

Kuvas­sa ei ole Ere vält­tiä viemässä, vaan kalas­tuk­sen­valvo­ja Ville Pykäläi­nen ven­hei­neen Saunakosken kuo­huis­sa.
Taustal­la, Saunalam­men ran­nal­la, näkyy Kaisa Virnek­sen sauna.

Saunakosken kuo­hu­ja nykypäivänä voimalaitok­sen tul­va­juok­su­tuk­sen aikaan. Puut ovat val­lan­neet uomaa, mut­ta kosken voima on het­ken entisel­lään.